Valmentajalta: Me olemme joukkue, joukkue olemme me!

Tämän päivän peliin valmentaja oli laittanut pullat ajoissa uuniin ( ihan kirjaimellisesti), noudattanut ohjeita, kohottanut ja vielä kerran kohottanut sekä lopuksi lämmöllä kypsyttänyt.
Ennen pelin alkua käytiin pukuhuoneessa tiivis kertaus viikon harjoituksista ja sotasuunnitelma oli valmis toteutettavaksi. Valmentaja oli kuunnellut pelaajia, nyt pelaajat kuuntelivat valmentajaa. Pelaajien ja valmentajan molemmin puoleinen kunnioitus näkyi ilmeissä, eleissä ja sanoissa. Tasapaino on vihdoin saavutettu, yhteinen sävel löydetty uusien ja vanhojen pelaajien keskuudessa. Taistoon lähdimme kuuluvalla ”Loimu”-huudolla niin, että kauppiksen pukuhuoneen seinät tärisivät ja ikkunat helisivät.

”Pyhä pyörremyrsky, mitä mun joukkueelle on tapahtunut viikossa?” ; valmentaja mietti ensimmäisen erän jälkeen. ”Kaurapuurooko ne on syöny?”. Kentällä kävi sellainen kuhina ja sähinä, että oksat pois. Jokainen suoritus tehtiin sata lasissa, huolella ja joukkueessa sovittujen sääntöjen mukaisesti. Ensimmäistä kertaa tuntui, että vaihtopelaajat sytyttivät pelin eloon, tekivät joukkueesta joukkueen. On hienoa olla osa tätä loistavaa kokonaisuutta. Valmentajan tarkoin ennakkoon harkittu pelitaktiikka puri. Tämän pelin jälkeen valmentaja uskoo, että pelaajat ymmärtävät enemmän taktisten vaihtojen päälle, eivätkä vaivu masennukseen joutuessaan vaihtopenkille. Tänään oli etuoikeus olla kannustamassa kentän laidalla.

Tänään tapahtui ihme. Jäänviileä kapteenimme lämpeni tuuletuksille, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi.

Kun peli oli edennyt neljänteen erään, oli valmentajalla vielä ässä hihassaan. Ahkera yleispelaaja, joka jokaisessa erässä heitti samban askelkuvioita kutospaikalla, palkittiin levolla neljännen erän lopussa ja verkolle tornandokäsi takomaan palloa. Peli kesti kokonaista kaksi tuntia, neljä erää täyttä taistelua. Yksi pallo oli ylitse muiden. Hakkuri nelosessa, hakkuri kakkosessa ja pam, tanner vain tärisi!!!!

Tänään sankariksi ei noussut liberomme, ei passarimme, ei yleispelaajamme, ei hakkurimme, keskitorjujamme eikä myöskään valmentaja. Tänään sankariviitan harteilleen saa kentän seitsemäs pelaaja, joka iloitsi, kannusti, nauroi, hurrasi, taputti, hymyili, otti rennosti, tsemppasi, kokosi itsensä, käytti järkeään ja ajatteli. Tämän pelaajan ansiosta olimme tänään joukkue, joka voitti!

Voitto kotiin!

Mahtavaa! Viikon treeneissä hiottu salainen ase toimi täydellisesti, kun Loimu kukisti Kosken Kaiun 3-1 tänään Raisiossa.

Pelissä oli alusta loppuun mahtava tunnelma ja huikea tsemppi. Valmentajan kentälle passittamat kuusikot oli valittu loistavasti ja yhteispeli näytti hienolta. Jokainen laittoi jalat liikkeelle, eikä lyöntikädet jääneet kylmäksi. Tätä lisää!

Upeat pelaajakortit!

Käykää tsekkaamassa uudet upeaakin upeammat pelaajakortit! Kortit löytyvät pelaajaluettelosta nimeä klikkaamalla.

Saunailloista

Saunailtaa odotellessa on hyvä verestää muistoja edelliskausien illanvietoista.

Yllä oleva kuva on reissulta, jolloin Minna antoi suunnistusvinkit kirjeissä ja huristi autolla juhlapaikalle. Neuvokkaina urheilijoina aloimme seurata kirjeistä paljastuneita vihjeitä askel askeleelta. "Kävele 400 metriä vasemmalle" jne. Erittäin monen metrin ja monen avatun kirjeen jälkeen totesimme voitokkaina seisovamme keskellä Kupittaan jalkapallokenttää. Nyt olimme jo lähellä...

Voitonriemuisina avasimme seuraavan kirjeen, joka totesi tylysti: "Seisot nyt Tuomiokirkon edessä." (kuva otettu tällöin)

Ei muuta kuin soitto valmentajalle ja auto täyteen eksyneitä lentopalloilijoita. Ohjeet olivat kuulemma Enirosta...

Jatkoa juonittelulle

Ja samantien seuraa jatkoa maanantain treeneille.

Keskiviikoksi Minna oli kehitellyt suunnitelman, jolla Koski kukistuu sunnuntaina. Käyttöön on otettava salainen ase, jonka turvin pisteitä tulee ropisemaan.

Ilta vietettiin paukuttamalla kuviota, jonka turvin valmentaja voi lähettää kuusikon kentälle. Kuvion upeudesta ei valitettavasti voi kertoa sen enempää, ettei vastustajan kuuleva korva saa salaisia juoniamme tietoonsa.

Tämän viikon treenien hengenkohotuksesta voi kiittää Sussua, joka innokkaasti järjestää koko joukkueelle railakkaan, mutta sitäkin sivistyneemmän saunaillan. Mikä nostattaisikaan yhteishenkeä paremmin, kuin 14 pelaajaa ja valmentaja tungettuna kerrostaloasunnon saunaan!

Lisää osumaa

Maanantain treeneissä alettiin hiomaan sotasuunnitelmaa sunnuntain kotipeliä varten. Vastassa tulee olemaan vanha kunnon Kosken Kaiku.

Minnalla oli luonnollisesti juonet punottuina ja treenit lähtivät sujuvasti käyntiin. Maanantaiuupumuksesta huolimatta kentällä riitti energiaa. Tämä energia tosin kohdistui tällä kertaa suureksi osaksi Katriin, joka sai iskun ensin nenään ja sen jälkeen useampiinkin paikkoihin. Blogin pitäjä ei myönnä mitään.

Tälleistä selvittyään joukkue saattoi jatkaa matematiikan kertausta.

"Pelaajan jalat ovat 180 asteen kulmassa kentällä ja vastustaja syöttää. Miten pelaaja saa pallon omalle passarille?"

Ratkaisu: Vähennä 180 asteesta puolet, jolloin saat tulokseksi järkevän vastaanottoasennon.

Ps. Jos hyökkäys paukkuu kolmen metrin viivalle, puolustaja voi vain mennä alle ja rukoilla että osuu, tai ettei osu. :)

Minna kuittaa pelin: Jebou!

Tästä se voittoputki tytöt alkaa. Kentän laidalta peliä seuranneena on hienoa huomata, että askel askeleelta, peli peliltä saavutamme kakkossarjan parhaimmistoa. Tänäänkin olimme monesti pistejohdossa, mutta hallitsemme toistaiseksi askeleet taaksepäin paremmin kuin eteenpäin. Suunta kuitenkin on oikea.

Ensimmäisessä erässä saimme huomata, että joukkueen niin tapahtumarikas harjoitusviikko onnettomuuksineen aiheutti sen, että kovin lähelle toisiamme emme uskaltautuneet. Näin joukkuehenki jäi heti kättelyssä saavuttamatta, kun turvaväli pisteen saannin jälkeenkin oli vähintään se kolme metriä. Peli näytti lähinnä pannukakulta, joka ei noussut lainkaan. Juttu liberoistamme on todennäköisesti saavuttanut myös Salon seudun, sillä vastustaja teki liberoistamme täysin tarpeettomat suuntaamalla lyöntinsä ja syöttönsä muualle kuin vitoskulmaan.

Vaikka joukkueessamme on kolme ”puuma”naista, ei puumien ketteryys ja oveluus saavuttanut loistokkaita hetkiä. Toisessa erässä olisi toivonut pannukakun jo kohoavan, mutta joukkueemme ei saavuttanut riittävää lämpöä, jotta tämä olisi tapahtunut.

Kolmannessa erässä huomasimme, että Erkkiä ei näkynyt katsomossa kannustamassa joukkuettamme. Saimme siis unohtaa pannukakun kohottamisen, sillä leivinjauhe oli unohtunut taikinasta. Valmentaja ei ole vaipunut peliesityksen jälkeen epätoivoon, sillä pelata te tytöt kyllä osaatte. Kolmannen erän ensimmäinen pallo oli lentopalloa parhaimmillaan, tuli lyöntiä ja puolustusta molemmilta joukkueelta yhtä tehokkaasti, ja mikä tärkeintä me voitimme sen pallon. Pitää nähdä mikä on taitoa, mikä on huonoa valmistautumista, mikä on asennetta sekä ymmärtää, että kaikki nämä kulkevat käsi kädessä.

Ensi viikolla laitamme pannukakun uuniin hyvissä ajoin, kohotamme sen hyvin ennen peliä ja nautiskelemme joka palasesta pelin edetessä…..sen Erkin seuratessa katsomossa!!!

Lentopallo on nyt virallisesti kontaktilaji

Keskiviikon treeneissä tuli todistettua, että sivun laidassa joukkueesta kertova teksti ei ole liiottelua. Vartti ennen treenien loppua harjoituksen tiimellyksessä kaksi pelaajistamme törmäsi vauhdilla päin toisiaan. Tuloksena musta silmä, hampaat huulen sisällä ja illan ratoksi reissu päivystykseen! Kaikkea voi sattua... Onneksi peleissä on verkko meidän ja vastustajan välissä!

Laura

Piristys pohjoisesta, kaikkien kaveri Laura näyttää lempeältä, mutta ulkokuori hämää. Uusi vahvistuksemme takoo palloa voimalla kenttään Rovaniemeltä tuodulla asenteella. Keskipelaajaksi värvätty Laura osoittautui nopeasti taitavaksi joka ikisellä pelipaikalla.

Veera

Joka paikan höylä, jolla riittää voitontahtoa vaikka muille jakaa. Joukkueen tsemppari Veera on pelisilmän omaava ratkaisija, jonka hyökkäykset onnistuvat paikasta kuin paikasta. Hyppysyötön sisäistänyt yleispelaaja nautiskelee jokaisesta syötöstä.

Sanni

Sanni, tuo joukkueen gepardi, takakentän työmyyrä, ei hikeä säästele. Sanavalmis liberomme uhkuu tahdonvoimaa ja ottaa rohkeasti vastuuta kentällä. Tämä taistelija osaa tsempata!

Nella

Liberovaippoja käyttävä joukkueen juniori Nella on ottanut hienosti vastuuta joukkueessa. Kerkiäväinen liberomme on taitava takakentällä ja omaa joukkueen vallottavimman naurun.

Sussu

Call me captain! Kapteenimme Sussu pelaa aina täysillä loppuun saakka. Päättäväinen yleispelaaja lukee vastustajaa kuin avointa kirjaa. Sussu pitää varmasti oman joukkueensa puolta!

Niina

Korkealta ja kovaa! Joukkueen järki viihtyy usein ahkeran keskipelaajan Niinan päässä. Sympaattinen hyökkääjä ei jauha turhaa ja heittelee pelin tiimellyksessä ilmoille legendaarisia lausahduksia.

Nadja

Kovakätinen hakkuri Nadja on aina hymy huulilla. Rauhallisen joukkuepelaajan ulkokuori hämää, sillä syötöissä ja hyökkäyksissä Nadja tykittää ja kovaa!

Lissu

Iloinen etukentän ahkeroija Lissu on peippipelin aatelia. Positiivinen, rauhallinen pelaaja ei anna kentällä pienten takapakkien hajottaa peliään. Treeneissä Lissu herättää ihailua ja kateutta retrolla sortsikokoelmallaan.

Katri

Katri on tunnollinen treenaaja, joka tuo kokemusta kentälle. Pallojen kenttään hakkaamisen ohella lämminhenkinen keskihyökkääjämme toimii joukkueenjohtajana. Paperihommien ohella Katrin heiniä ovat myös loistavat syöttöputket.

Ilona

Yksi joukkueen keulahahmoista on passari Ilona, joka pelaa loistavasti yhteen joukkueen kanssa. Ilona on vasemman aivolohkon näköhavaintojen taidokas käyttäjä. Jos pallo ei kuole, passarimme hoitaa homman kotiin itse.

Sanna

Pirteän pelityylin omaava Sanna hauskuuttaa ja ällistyttää joukkuetoverit jutuillaan treenit toistensa jälkeen. Joukkueen äänekkäin pelaaja omaa armottoman syöttökäden. Onnistuessaan Sanna osaa tuulettaa kunnolla!

Kerttu

Tornadokätinen hyökkääjä, joka hallitsee ufosyötöt. Siinä tiivistettynä joukkueen rennon fiiliksen luoja Kerttu, joka on todellinen joukkuepelaaja. Kun Kerttu pääsee vauhtiin, häntä ei pysäytä mikään.

Hanna

Uskomattoman vikkelä passari, joka heittää passin paikasta kuin paikasta. Rohkea, tsemppaava pelaaja, jonka pelisilmä on omaa luokkaansa.

Eve

Eve on joukkueen salainen ase, vasuri! Varma ja tehokas pelaaja, joka ei pelkää ratkaista. Eve on kova treenaaja, jolla on voitto mielessä.

Minna

Minna on ammattitaitoinen ja reilu valmentaja, joka suhtautuu hommaan oikealla asenteella. Treeneissä viljellään huumoria, mutta tarvittaessa joukkue laitetaan myös nopeasti ojennukseen. Pelitilanteessa Minna on tiukka, muutoin oikein rento ja välkky valkku!

Minna kuittaa pelin: Jebou!!!

Tästä se voittoputki tytöt alkaa. Kentän laidalta peliä seuranneena on hienoa huomata, että askel askeleelta, peli peliltä saavutamme kakkossarjan parhaimmistoa. Tänäänkin olimme monesti pistejohdossa, mutta hallitsemme toistaiseksi askeleet taaksepäin paremmin kuin eteenpäin. Suunta kuitenkin on oikea.

Ensimmäisessä erässä saimme huomata, että joukkueen niin tapahtumarikas harjoitusviikko onnettomuuksineen aiheutti sen, että kovin lähelle toisiamme emme uskaltautuneet. Näin joukkuehenki jäi heti kättelyssä saavuttamatta, kun turvaväli pisteen saannin jälkeenkin oli vähintään se kolme metriä. Peli näytti lähinnä pannukakulta, joka ei noussut lainkaan. Juttu liberoistamme on todennäköisesti saavuttanut myös Salon seudun, sillä vastustaja teki liberoistamme täysin tarpeettomat suuntaamalla lyöntinsä ja syöttönsä muualle kuin vitoskulmaan.

Vaikka joukkueessamme on kolme ”puuma”naista, ei puumien ketteryys ja oveluus saavuttanut loistokkaita hetkiä. Toisessa erässä olisi toivonut pannukakun jo kohoavan, mutta joukkueemme ei saavuttanut riittävää lämpöä, jotta tämä olisi tapahtunut.

Kolmannessa erässä huomasimme, että Erkkiä ei näkynyt katsomossa kannustamassa joukkuettamme. Saimme siis unohtaa pannukakun kohottamisen, sillä leivinjauhe oli unohtunut taikinasta. Valmentaja ei ole vaipunut peliesityksen jälkeen epätoivoon, sillä pelata te tytöt kyllä osaatte. Kolmannen erän ensimmäinen pallo oli lentopalloa parhaimmillaan, tuli lyöntiä ja puolustusta molemmilta joukkueelta yhtä tehokkaasti, ja mikä tärkeintä me voitimme sen pallon. Pitää nähdä mikä on taitoa, mikä on huonoa valmistautumista, mikä on asennetta sekä ymmärtää, että kaikki nämä kulkevat käsi kädessä.

Ensi viikolla laitamme pannukakun uuniin hyvissä ajoin, kohotamme sen hyvin ennen peliä ja nautiskelemme joka palasesta pelin edetessä…..sen Erkin seuratessa katsomossa!!!

Lentopallo on nyt virallisesti kontaktilaji

Keskiviikon treeneissä tuli todistettua, että sivun laidassa joukkueesta kertova teksti ei ole liiottelua. Vartti ennen treenien loppua harjoituksen tiimellyksessä kaksi pelaajistamme törmäsi vauhdilla päin toisiaan. Tuloksena musta silmä, hampaat huulen sisällä ja illan ratoksi reissu päivystykseen! Kaikkea voi sattua... Onneksi peleissä on verkko meidän ja vastustajan välissä!

Valmentajalta: Voittajan on helppo hymyillä

Minna:

Kauden toinen peli oli kovamaineisen Halikon Hakoniskojen kohtaaminen. Ennakkoon tiesimme jo, että vastassa olisi yksi kakkossarjan kokeneimmista joukkueista. Me teimme kaikkemme ja vähän enemmänkin, jotta tulostaululla olisi erävoitot 3-0 ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin, vastustajan vaan viedessä itsensä jokaisen erän voittoon.

Ennen pelin alkua valmentaja joutuu tekemään paljon ajatustyötä, tänään onnekseni loistavana apuna ja henkisenä tukena sekä fiiliksen luojana toimi apuvalmentajamme Petri Saari. Vakavan kerroshampurilaisella kuorrutetun aloituspuheen jälkeen joukkueemme lähti ”Tulta päin!...tai jotain.”

Ensimmäisessä erässä alkujännityksen lauettua tarjosimme yleisölle, jota oli paikalle saapunut jopa Kuopiosta asti, lentopalloa parhaimmillaan. Kovatasoisesta kakkossarjan ottelusta kertoi se, että palloa lyötiin molemmilta puolilta korkealta ja kovaa, pitkiä naisille niin tyypillisiä palloralleja ei ollut. Keskitorjujamme, vaatimattomat vajaa kaksi metriä pitkä, näytti vastustajalle että kyllä meilläkin osataan...nimittäin torjua. Pystyn hyvin kuvittelemaan miten keskitorjujamme ajatuskupla leijui ilmassa vieden vastustajalle sanomaa " tästä ei läpi pääse". Hienoa peliä, paljon upeita onnistumisia.

Oranssit liekit loimusivat toisessa erässä. Vastustajan kovat aloitussyötöt saatiin nostettua ja palloa taottua kenttään sellaisella voimalla, että vastustaja turvautui erässä kahteen aikalisään. Nämä aikalisät tuottivat tulosta, sillä vaikka meillä oli uskomaton pistejohto päästimme vastustajan 24-24 tilanteeseen ja erävoittoon.

Kolmannessa erässä kumarsimme ja kiitimme. Ratkaisijan roolissa on vaikea olla, kun onnistuu niin sataa ”nannoja” taivaalta, mutta kun epäonnistuu haluaa vajota jonnekin syvälle. Loistavan kiertohyökkäyksen jälkeen taistelu ei riittänyt pisteen saamiseen, mutta valmentaja hykerteli vaihtopelkillä; " Lisää näitä, tytöt; hel.....tti ku ootte hyviä".

Ensi kerralla emme kumarra, emmekä kiitä...vaan voitamme!

Treeniä treeniä treeniä!

Huomenna sunnuntaina koittaa kauden toinen peli, jossa koetellaan pelaajia niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin. Kauden avauspelin voitto nosti joukkueen itseluottamuksen korkeuksiin ja siellä sen olisi pysyttäväkin.

Pelissä vastaan tulee kova joukkue, Halikon Hakoniskat. Minna on jokaisissa treeneissä punonut juonia, joilla päästään huomenna, aivan oikein, niskan päälle!

Huomenna on siis jännitystä luvassa Raision kauppiksella. Viime kauden pahan karman selättäneenä Loimu 3 lähtee haastamaan liudan vanhoja liigapelaajia. Tulta päin!... tai jotain.

Valmentajalta

MINNA:

Valmistauduin pelon sekaisin tuntein tulevan päivän koitoksiin, kauden ensimmäiseen peliin. Toivoin, että paikallani olisi ollut joku toinen, joku joka olisi osannut hoitaa, hallita, ohjata, toteuttaa, rauhoittaa, innoittaa. Joku joka olisi antanut vastauksia, joku joka olisi poistanut pelon.

Hälinää, meteliä, kolmetoista oranssiin sonnustautunutta pelajaa, palloja ilmassa, palloja maassa, naurua, totista tekemistä, odottavia ilmeitä, uteliaita ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, musiikkia, kahvin tuoksua sekä minä, lippuineni ja lappuineni miettien miten tätä kaikkea pääsee pakoon.

Tuomarin vihellys pilliin ja siitä se alkoi, arvonta, aloitusjärjestys, toteutus, rutiini astui kuvioihin. Tottunein ottein opastin, kerroin kuusikon ja aloin jännittämään tyttöjen puolesta. Ristin käteni, hengitin syvään ja luotin, että kaikki ne kesän ja syksyn treenit eivät ole olleet turhia. "Tytöt muistakaa portaat, kaikki se taistelu ja tuska " ; hoin mielessäni. Alkujännityksen lauettua huomasin kentältä huokuvan rentoa fiilistä, valmentaja pystyi silti tuskin hengittämään sillä joukkueen juniori sai tulikasteen vastustajan syöttäessä kovia aloitussyöttöjä. Aloitukset saatiin nostettua ja passarikin sai passit annettua ilman minkäänlaisia lihaskramppeja. Perjantain syöttötreenit tuottivat tulosta ensimmäisessä erässä. Toisen erän alkaessa joukkue oli virittäytynyt jo voittotunnelmaan, valmentajan aivot kävivät ylikierroksilla " miten tehdä valinnat kentälle, että koko pakka ei mene sekaisin?" Onneksi joku jostakin kuiskasi hiljaa " uskalla, luota, usko ".

Ensimmäisen erän voitto kantoi toisen erän voitoon. Rohkeat ratkaisut, kovat syötöt ja hyvin toimiva puolustuspelaaminen olivat avainasemassa tällä voitokkaalla tiellä. Kolmas erä, muutamia muutoksia kentän kokoonpanoon. Hakkuri takoi palloa lattiaan kovalla temmolla, mutta se ei riittänyt erävoittoon. Pieni epäilys hiipi puseroon: " näinkö se taas menee?" mutta erä ei ollut epätoivoinen se antoi kuitenkin uskoa hoitaa neljäs erä kotiin ja koko pelin voitoon.

Neljännessä erässä valmentaja katseli epätoivoisesti erävoiton valumista ulottumattomiin. Tuhansia vilkaisuja vaihtopenkille, mahdollista nopeaa liberovaihtoa...miljoona ajatusta, mutta legendaarisen Niinan sanoin " Kaikki kyllä hyppäsivät, mutta mitään ei tapahtunut". Yritystä, sähläystä, ohjeet suoraan Enirosta!!!!!! Ja taas mentiin, niin tuttuun viidenteen erään.

Valmentajan kauden rohkein ratkaisu, juniori kehiin, lihaskrampiton passari sai jatkaa, neljä erää pelannut yleispelaaja vaihtoon, keskipelaajan toivon olevan kengänpohjat liimatta ilmassa hyökkäystä tehdessään, iän tuomaa kokemusta sekaan ja joukkueen pisin nainen pelottamaan vastustajaa. Kentällä aivan uusi voitontahtoa uhkuva joukkue, puolten vaihtoon mentiin reilussa johdossa. Tilanteessa 10-3 olin varma voitosta, mikään ei voisi viedä sitä meiltä, vai voisiko?

Naislentopalloa...mitä vain voi tapahtua...ja niinpä me VOITIMME!!!!
Valmentaja kiittää koko joukkuetta.

Kauden eka peli ja voitto!!!

Kausi alkoi tänään aivan mahtavissa merkeissä! Ensimmäinen peli taisteltiin 3-2 voittoon! Usko saattoi hieman horjahtaa kolmannen ja neljännen erän kohdalla kun Urheiluliitto vei meitä aika kovaa... Viimeisessä erässä Minna valitsi loistavan kuusikon, joka hoiti pelin rauhallisen tyylikkäästi loppuun. Loistavaa! Antaa valmentajan kertoa itse lisää... :)