Valmentajalta: Voittajan on helppo hymyillä

Minna:

Kauden toinen peli oli kovamaineisen Halikon Hakoniskojen kohtaaminen. Ennakkoon tiesimme jo, että vastassa olisi yksi kakkossarjan kokeneimmista joukkueista. Me teimme kaikkemme ja vähän enemmänkin, jotta tulostaululla olisi erävoitot 3-0 ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin, vastustajan vaan viedessä itsensä jokaisen erän voittoon.

Ennen pelin alkua valmentaja joutuu tekemään paljon ajatustyötä, tänään onnekseni loistavana apuna ja henkisenä tukena sekä fiiliksen luojana toimi apuvalmentajamme Petri Saari. Vakavan kerroshampurilaisella kuorrutetun aloituspuheen jälkeen joukkueemme lähti ”Tulta päin!...tai jotain.”

Ensimmäisessä erässä alkujännityksen lauettua tarjosimme yleisölle, jota oli paikalle saapunut jopa Kuopiosta asti, lentopalloa parhaimmillaan. Kovatasoisesta kakkossarjan ottelusta kertoi se, että palloa lyötiin molemmilta puolilta korkealta ja kovaa, pitkiä naisille niin tyypillisiä palloralleja ei ollut. Keskitorjujamme, vaatimattomat vajaa kaksi metriä pitkä, näytti vastustajalle että kyllä meilläkin osataan...nimittäin torjua. Pystyn hyvin kuvittelemaan miten keskitorjujamme ajatuskupla leijui ilmassa vieden vastustajalle sanomaa " tästä ei läpi pääse". Hienoa peliä, paljon upeita onnistumisia.

Oranssit liekit loimusivat toisessa erässä. Vastustajan kovat aloitussyötöt saatiin nostettua ja palloa taottua kenttään sellaisella voimalla, että vastustaja turvautui erässä kahteen aikalisään. Nämä aikalisät tuottivat tulosta, sillä vaikka meillä oli uskomaton pistejohto päästimme vastustajan 24-24 tilanteeseen ja erävoittoon.

Kolmannessa erässä kumarsimme ja kiitimme. Ratkaisijan roolissa on vaikea olla, kun onnistuu niin sataa ”nannoja” taivaalta, mutta kun epäonnistuu haluaa vajota jonnekin syvälle. Loistavan kiertohyökkäyksen jälkeen taistelu ei riittänyt pisteen saamiseen, mutta valmentaja hykerteli vaihtopelkillä; " Lisää näitä, tytöt; hel.....tti ku ootte hyviä".

Ensi kerralla emme kumarra, emmekä kiitä...vaan voitamme!