Tämän päivän peliin valmentaja oli laittanut pullat ajoissa uuniin ( ihan kirjaimellisesti), noudattanut ohjeita, kohottanut ja vielä kerran kohottanut sekä lopuksi lämmöllä kypsyttänyt.
Ennen pelin alkua käytiin pukuhuoneessa tiivis kertaus viikon harjoituksista ja sotasuunnitelma oli valmis toteutettavaksi. Valmentaja oli kuunnellut pelaajia, nyt pelaajat kuuntelivat valmentajaa. Pelaajien ja valmentajan molemmin puoleinen kunnioitus näkyi ilmeissä, eleissä ja sanoissa. Tasapaino on vihdoin saavutettu, yhteinen sävel löydetty uusien ja vanhojen pelaajien keskuudessa. Taistoon lähdimme kuuluvalla ”Loimu”-huudolla niin, että kauppiksen pukuhuoneen seinät tärisivät ja ikkunat helisivät.
”Pyhä pyörremyrsky, mitä mun joukkueelle on tapahtunut viikossa?” ; valmentaja mietti ensimmäisen erän jälkeen. ”Kaurapuurooko ne on syöny?”. Kentällä kävi sellainen kuhina ja sähinä, että oksat pois. Jokainen suoritus tehtiin sata lasissa, huolella ja joukkueessa sovittujen sääntöjen mukaisesti. Ensimmäistä kertaa tuntui, että vaihtopelaajat sytyttivät pelin eloon, tekivät joukkueesta joukkueen. On hienoa olla osa tätä loistavaa kokonaisuutta. Valmentajan tarkoin ennakkoon harkittu pelitaktiikka puri. Tämän pelin jälkeen valmentaja uskoo, että pelaajat ymmärtävät enemmän taktisten vaihtojen päälle, eivätkä vaivu masennukseen joutuessaan vaihtopenkille. Tänään oli etuoikeus olla kannustamassa kentän laidalla.
Tänään tapahtui ihme. Jäänviileä kapteenimme lämpeni tuuletuksille, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi.
Kun peli oli edennyt neljänteen erään, oli valmentajalla vielä ässä hihassaan. Ahkera yleispelaaja, joka jokaisessa erässä heitti samban askelkuvioita kutospaikalla, palkittiin levolla neljännen erän lopussa ja verkolle tornandokäsi takomaan palloa. Peli kesti kokonaista kaksi tuntia, neljä erää täyttä taistelua. Yksi pallo oli ylitse muiden. Hakkuri nelosessa, hakkuri kakkosessa ja pam, tanner vain tärisi!!!!
Tänään sankariksi ei noussut liberomme, ei passarimme, ei yleispelaajamme, ei hakkurimme, keskitorjujamme eikä myöskään valmentaja. Tänään sankariviitan harteilleen saa kentän seitsemäs pelaaja, joka iloitsi, kannusti, nauroi, hurrasi, taputti, hymyili, otti rennosti, tsemppasi, kokosi itsensä, käytti järkeään ja ajatteli. Tämän pelaajan ansiosta olimme tänään joukkue, joka voitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti