Joskus sitä valmentajana pysähtyy miettimään mikä ihmeen voima saa jatkamaan aina vaan vuosi vuoden jälkeen. Silloinkin kun on vannonut, että tämä on se viimeinen vuosi valmentajana. Kokemuksesta tiedän, että MAISEMIEN KATSELU avartaa kummasti näköaloja. Sitä huomaa ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioista, joka vuosi se tapa on ollut minulla erilainen. Ja vuosi vuodelta se tapa tulee rennommaksi, huolettomammaksi sekä suvaitsevammaksi. On hienoa huomata, että pelaajat valmentavat valmentajaa.
Legendaarinen lausahdus joukkueen kauden päätöslaivaristeilyltä jäi elämään. ” Minä olen 21 ja saan **** mihin haluan…”. Nuorena sitä on niin ehdoton, joskus vähän mustavalkoinen. Elämää kokeneempana sitä toivoisi joskus nuorilta enemmän ymmärrystä. Laajempi maisemien katselu voisi auttaa ymmärtämään myös, ettei lentopalloa aina vaan lyödä, joskus kevyempikin kosketus riittää.
Ymmärrystä tarvitaan myös kesätreeneihin. Jokaisen joukkueen valmentaja törmää kohdallaan erilaisiin selityksiin poissaoloista treeneistä. Niin minäkin. Valmennan joukkuetta, jolla on tavoitteita. Tavoitteena ei ole nousta ykkössarjaan, tavoitteena ei ole olla paras seuramme joukkue, vaan tavoitteemme on joka vuosi ollut kehittyä yksilönä yhdeksi joukkueen pelaajaksi. En voi valmentajana tulla treeneihin ja sanoa: ” Minä olen 40 ja vaadin, että käytte treeneissä, koska minäkin olen jokaisessa treenissä ” . Elämä on täynnä valintoja ja minä olen valinnut valmentamisen. Aina ei voi tehdä valintoja ja siksi on hyvä ymmärtää ne lukuisat selitykset.
- ”Olen töissä”
- ” Menen mummoni nimipäiville”
- ”Festareille on pakko päästä”
- ”Pitää hakea poikaystävä kentältä”
- ”Jalat on niin kipeet etten voi tulla”
- ”Meen porukoille”
- ”Mä en saa autoa”
- ”Mua ei oikeesti kiinnosta”
- ”Aurinko paistaa, meen jokilaivoille”
- ”Mulla alkaa loma ja ajattelin juoda koko viikonlopun”
- ”Lähden reissuun”
- ”Korvaan treenit puntilla”
Mikä sitten valmentajaa motivoi, kun 1/3-joukkueesta treenaa ja toiset tekevät muita valintoja. ”Ei mitään uusintoja, elämässä ei ole uusintoja”: lausahtaa joukkueemme kapteeni usein treeneissä. Uusinnoista en tiedä, mutta jokainen voi tehdä muutoksen elämäänsä tänään, juuri tällä hetkellä. Minua motivoi valmentajana se, että ensi kaudellakin me pelaamme lentopalloa. Osaamme syksyllä arvostaa jokaista hikipisaraa, jonka olemme jättäneet kuuvuoren portaille tai Kerttulan metsikköön. Emme muistele niitä satoja hyttysen pistoja, joita treenien ohessa olemme saaneet, vaan annamme arvoa sille että sinä päivänä teimme päätöksen osallistua treeneihin. Kun syksyllä huomaamme epäilevämme onko verkkonauha oikealla korkeudella kun sen päälle ylettyy muutakin kuin kymmenen sormenpäätä voimme ääneti lausua kiitoksen valmentajalle, että kesätreenit olivat kuin olivatkin loistava juttu.
Olkaamme siis iloisia, satoi tai paistoi, että jokaisella on kesälläkin mahdollisuus tehdä valintoja.
