6/8, voittoa, ei ollenkaan huono!

Hyvä me!

Kausi päättyi karvaaseen tappioon Maskun Katajaa vastaan. Täytyy kuitnekin ottaa huomioon, että kevätkaudella voittoja on ropissut tilille kerralla enemmän, kuin viime kausina yhteensä.

Kahdeksasta pelatusta pelistä kuusi on päättynyt voittoon. Ei syytä huoleen, vaikka kauden päätöspeli olisi ollut makoisaa päättää voittoon... ;)

Vapun jälkeen hyppäämme laivaan viettämään kauden päättäjäisiä! Sitten odottavatkin jo kesälaitumet (portaat), joilla haetaan pompun korkeutta. Joukkuehenki kohoaa, kun mittari näyttää +30 ja edessä on puolitoista tuntia Kuuvuoren portailla...

Valmentajalta:

Valehtelisin, jos väittäisin
etten öisin herää murehtimaan treenejä
valehtelisin, jos väittäisin
ettei se kiinnosta mua ollenkaan

Siit' on kai turha tehdä lauluja
kun näyttää siltä että siit' on turha pitää puheita
turha piestä suutansa
hei valmentaja

Valehtelisin, jos väittäisin
vihaavani joukkuetta
valehtelisin, jos väittäisin
ettei mikään mua pelota

Ois kai siistii antaa periksi nyt
toteais vaan kylmästi: "Ei tästä mitään tuu"
lähtis kävelemään
painais oven kiinni perässään

Ois kai siistii antaa periksi nyt
toteais vaan kylmästi: "Ei tästä mitään tuu"
lähtis kävelemään
painais oven kiinni perässään.

The End

7 peliä, 6 voittoa. Kevät huipentuu sunnuntain kärkikamppailuun!

Ensi sunnuntaina tarvitaan koko valtava fanijoukko kannustamaan, kun lähdemme toisen kierroksen viimeiseen peliin ratkaisemaan alemman jatkosarjan ykkössijaa!

Viime kierroksella Maskun Kataja hakkasi meidät tiukassa 2-3 päättyneessä kamppailussa. Tällä kertaa itseluottamus on huipussaan, kun voittoja on sadellut peli toisensa jälkeen. Myös joukkuehengen kasvatusta prosessoitiin edellislauantaina Börsissä.

Nyt on loistava mahdollisuus näyttää, miten edellisten kausien häviäjä voi hetkessä nousta ykköseksi! ;) Tsemppiä meille!

Valmentajalta: Missä oli valmentajan munat tänään? Kadoksissa?

Nyt kun niitä olisi tarvittu, ei niitä mistään löytynyt. Colleget roikkuivat kyllä niin tyhjinä haarojen välissä, että valmentaja olisi tarvinnut potkun persaukseen. Kun antaa pelaajien itse valita minkälaisen alkulämmittelyn he tekevät, on ihmisluonto vaan pohjimmiltaan niin laiska, ettei kanasen paljon tarvitse tipujensa hyppelyä katsella. Saimme ensimmäisessä erässä oppitunnin vastustajalta alkulämmittelyn tärkeydestä. Onnistunut alkulämmittely vähentää virheiden määrää. Tänään meillä meni kolme erää niitä munia hautoessa, kunnes muutama tipu sitten neljännessä erässä kuoriutui.

Turhaan on valmentaja viime aikoina treeneissä huomautellut joukkueen pisimmän lyöjän maihin menosta. Kokonaiset kolme metriä oli oikosenaan kun keskipelaajamme teki loistavia puolustuksia. Löysyyttä löytyi sitten keskikenttäpuolustuksessa, kun pussin pohjalla pelannut joutui huomauttamaan; ” hei, mä olen kutonen”. Liekö munia keitetty vain 3 minuuttia kun kovuutta ei löytynyt.

Melkoista munakokkelia saimme seurata kolme erää. Pelistä löytyi paljon hyviä suorituksia. Ensimmäisessä erässä vaihdossa oleva yleispelaaja lunasti kyllä paikkansa pelikentällä. Valmentaja oli iloinen nähdessään, että lyönnit lähtivät häneltä alaspäin ja kovaa entisten pitkien ja laakojen sijasta. Iloinen sain olla myös kiertohyökkäyksen onnistumisesta, joka ensimmäistä kertaa lähti niin kuin sen on tarkoitus lähteä. Kehittymistä, se on sitä number nine!

Vasurimme vähän haki paikkaansa. Alku yleispelaajana ei oikein jaksanut nostaa lentoon. Vaihto hakkuriksi antoi merkkejä siitä että jossakin kytee vielä, täysi roihu ei ollut päällä. Neljännessä erässä ei onnistujasta voinut enää erehtyä. Vasuri takoi palloa korkealta ja kovaa, siivet ovat vihdoin alkaneet kantaa. Vaihtopenkki syttyi eloon kun vasurimme yhdessä loistavan nostajan, loistavan passin sekä yhteistyössä keskipelaajan kanssa takoi pallon kenttään. Valmentaja jäi ihan sanattomaksi…kyynel silmäkulmassa katseli suojattinsa suoritusta. Voi sitä vihellysten sinfoniaa!!!

Kausi on lopuillaan, enää yksi peli jäljellä, ja vasta nyt oli havaittavissa keskipelaajan ymmärrys oman passin korkeuteen. Keskustelu passarin kanssa tuotti tulosta. Passin korkeutta hieman nostettiin ja niin alkoi lyönti sujua. Josko se vihdoin löytäisi kohdalleen ja ensi kausi voidaan aloittaa ihan uusista ulottuvuuksista.

Hakkurin tontille istutettiin tänään kaikki mahdolliset pelaajat. Ensimmäisen erän alussa hakkuri sai mukavasti passeja ja tulosta syntyi. Pikkuhiljaa silläkin tontilla saadaan tasalaatuista tulosta aikaiseksi. Neljännessä erässä toiminut hakkurimme nosti lyöntipelimme yhdessä vasurimme kanssa uudelle tasolle, jota muut seurasivat perässä. Taidankin joka erän alussa sanoa; ”Nyt sitä palloa sitten lyödään!”.

Nyt meitä on sitten niin keitetty, paistettu kuin uunissakin vähän hyydytetty ja olemme valmiina kohtaamaan loppusarjan viimeisen vastustajan. Jokohan ne kirveet on teroitettu? Ensi viikolla lähdemme katajan kaatoon, kumisaappaat jalkaan, reissumiestä evääksi, matka voi olla pitkä ja uuvuttava. Josko ne valmentajan munat löytyvät sieltä katajan juurelta.

Valmentajalta: Kevätaurinkoa, auringonpaistetta, voiton loistetta - juuri sitä!

Samalla kun kevätauringon paiste tunki sisään kauppaoppilaitoksen risaisten verhojen repeytymistä, lämmitteli salissa parisenkymmentä Loimu Junioria, Loimu Juniorit 4 vastaan Loimu Juniorit 3. Silmänkantamattomiin oranssia ja mustaa, joukossa ”pieni” pilkahdus punaista. Olimme vierasjoukkueena omassa kotisalissamme, siinä oli valmentajan mukava vain istuskella ja tuumailla tulevaa peliä.

Päivän pelissä oli panoksena paljon. Joukkueessa on monipuolisia pelaajia, joiden kehittymistä on ollut ilo seurata. Eilisen pelin lopputuloksen jälkeen valmentaja ei aio yksinkertaistaa treenejään eikä suoristaa ajatuksiaan. Työ on tuottanut tulosta. Tänään annoimme joukkueelle taas mahdollisuuden kasvaa. Kasvu ei tapahdu hetkessä, se vie aikaa. Jokainen uusi asia vaatii totuttelua, mutta myös hyväksyntää. Ja pikku hiljaa tekemällä syntyy tulosta.

Keskipelaajamme tutustui hakkurin paikkaan. Tämä näkyi pelissämme pienoisena hapuiluna, koska ”uusi” pelaaja oli joukossa. Emme ihan pystyneet luottamaan, että homma hoituu, ja näin ollen muutama pelaaja lähti pelaamaan toisten tontilla. Luottamus puuttui, koska totuttua muutettiin. Mutta muutoksia ei saada aikaan jos mitään muutoksia ei tehdä. Jokaiselle pelaajalle tulee aika, kun valmentaja katsoo että nyt on mentävä eteenpäin uudelle alueelle, ja silloin jos koskaan toivoo tukea joukkuetovereiltaan, ja se tuki on tehtävä ajattelun tasolla.

Kehittymistä on tapahtunut myös valmennusrintamalla. Naisvalmentajana olen aina kokenut, että miehet pitävät itseään jotenkin vain niin parempina. Olen matkani varrella saanut kuulla miesvalmentajilta kommentteja, joissa tuodaan selkeästi esille joukkueeni heikkous. Olen useista vähättelyistä huolimatta jatkanut matkaani tyttöjen kanssa eteenpäin. Ja tänään, eilisen pelin jälkeen, voin sanoa että henkisen pelin voittaja olen minä, naisvalmentaja.

Auringon säteiden pilkahduksista se alkoi heti ensimmäisestä tuomarin vihellyksestä ja jatkui aina pelin loppuun asti. Se muutti vain muotoaan, levitteli lonkeroitaan ja lopulta loppui meidän kolme nolla voittoon. Vastustajan kanssa lähdimme liikkeelle samalla taktiikalla, syötöt liberolle. Onneksi tämä oli jo tiedossa ja ensimmäistä kauttaan liberona pelaava juniorimme sai luottavaisin mielin aloittaa pelin. Tämä jos joku on kokemuksen kartuttamisen ja henkisen ylivoiman opettavaisin osio. Toinen liberomme, joka ensimmäisessä erässä antoi vain taustatukea, pääsi toisessa erässä näyttämään loistavaa puolustuspallo-osaamistaan.

Apuvalmentajan sanat; ” maasta se pienikin ponnistaa” kuvastaa joukkueemme kasvua, pelaajien ja valmentajan yhteistä osaamista. On oikeasti aihetta juhlaan, kun joukkueemme lyhin hyökkääjä lyö palloa vastustajan torjunnan yli. Pallosta jää jälki vastustajan kenttään kun tornadotykki pääsee tykittämään laidasta palloa. Passarikaksikkomme pyörittää peliä kilpaa auringon säteiden kanssa niin kenellekään ei jää epäselväksi, kuka johtaa orkesteria. Joukkueen vasurillemme annamme anteeksi peippipelin unohduksen, kun hyökkäykset tipahtelevat alle kolmen metrin viivan vastustajan puolelle. Tuulahdus Rovaniemeltä levittää arktista ilmastoa jäädyttäen vastustajan pelaajat loistavilla hyökkäyksillään, siinä ei lyöntikättä paljon palella. Voidaan puhua jo taidosta eikä tuurista kun hakkurimme tiputtelee palloja vastustajan kenttään verkkonauhan kautta tuplasti peräkkäin. Keskitorjujamme torjunnat viilensivät hyytävällä varmuudellaan koko aurinkoisen liikuntasalin ja hänen syötöistään syntynyt tuulenpuuska heilautteli apuvalmentajan hiuksia.

Valmentaja mutustelee jo mielessään; ” kahdeksan peliä, joista seitsemän voittoa, miettikää tytöt, miettikää.”