Valmentajalta

MINNA:

Valmistauduin pelon sekaisin tuntein tulevan päivän koitoksiin, kauden ensimmäiseen peliin. Toivoin, että paikallani olisi ollut joku toinen, joku joka olisi osannut hoitaa, hallita, ohjata, toteuttaa, rauhoittaa, innoittaa. Joku joka olisi antanut vastauksia, joku joka olisi poistanut pelon.

Hälinää, meteliä, kolmetoista oranssiin sonnustautunutta pelajaa, palloja ilmassa, palloja maassa, naurua, totista tekemistä, odottavia ilmeitä, uteliaita ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, musiikkia, kahvin tuoksua sekä minä, lippuineni ja lappuineni miettien miten tätä kaikkea pääsee pakoon.

Tuomarin vihellys pilliin ja siitä se alkoi, arvonta, aloitusjärjestys, toteutus, rutiini astui kuvioihin. Tottunein ottein opastin, kerroin kuusikon ja aloin jännittämään tyttöjen puolesta. Ristin käteni, hengitin syvään ja luotin, että kaikki ne kesän ja syksyn treenit eivät ole olleet turhia. "Tytöt muistakaa portaat, kaikki se taistelu ja tuska " ; hoin mielessäni. Alkujännityksen lauettua huomasin kentältä huokuvan rentoa fiilistä, valmentaja pystyi silti tuskin hengittämään sillä joukkueen juniori sai tulikasteen vastustajan syöttäessä kovia aloitussyöttöjä. Aloitukset saatiin nostettua ja passarikin sai passit annettua ilman minkäänlaisia lihaskramppeja. Perjantain syöttötreenit tuottivat tulosta ensimmäisessä erässä. Toisen erän alkaessa joukkue oli virittäytynyt jo voittotunnelmaan, valmentajan aivot kävivät ylikierroksilla " miten tehdä valinnat kentälle, että koko pakka ei mene sekaisin?" Onneksi joku jostakin kuiskasi hiljaa " uskalla, luota, usko ".

Ensimmäisen erän voitto kantoi toisen erän voitoon. Rohkeat ratkaisut, kovat syötöt ja hyvin toimiva puolustuspelaaminen olivat avainasemassa tällä voitokkaalla tiellä. Kolmas erä, muutamia muutoksia kentän kokoonpanoon. Hakkuri takoi palloa lattiaan kovalla temmolla, mutta se ei riittänyt erävoittoon. Pieni epäilys hiipi puseroon: " näinkö se taas menee?" mutta erä ei ollut epätoivoinen se antoi kuitenkin uskoa hoitaa neljäs erä kotiin ja koko pelin voitoon.

Neljännessä erässä valmentaja katseli epätoivoisesti erävoiton valumista ulottumattomiin. Tuhansia vilkaisuja vaihtopenkille, mahdollista nopeaa liberovaihtoa...miljoona ajatusta, mutta legendaarisen Niinan sanoin " Kaikki kyllä hyppäsivät, mutta mitään ei tapahtunut". Yritystä, sähläystä, ohjeet suoraan Enirosta!!!!!! Ja taas mentiin, niin tuttuun viidenteen erään.

Valmentajan kauden rohkein ratkaisu, juniori kehiin, lihaskrampiton passari sai jatkaa, neljä erää pelannut yleispelaaja vaihtoon, keskipelaajan toivon olevan kengänpohjat liimatta ilmassa hyökkäystä tehdessään, iän tuomaa kokemusta sekaan ja joukkueen pisin nainen pelottamaan vastustajaa. Kentällä aivan uusi voitontahtoa uhkuva joukkue, puolten vaihtoon mentiin reilussa johdossa. Tilanteessa 10-3 olin varma voitosta, mikään ei voisi viedä sitä meiltä, vai voisiko?

Naislentopalloa...mitä vain voi tapahtua...ja niinpä me VOITIMME!!!!
Valmentaja kiittää koko joukkuetta.