Joulupaussilla kerätään energiaa!

Eilen sunnuntaina olikin syyskauden viimeinen peli. Joulutauko tulee tarpeeseen, sillä Koskella joukkuetta sai herätellä paljon, eikä siltikään tarpeeksi...

On hauskaa huomata miten paljon joukkue on kehittynyt viime kaudesta. Uudet pelaajat tuovat tsemppiä kentälle ja jo (muka:)) aikuisemmat pelaajat varmuutta. Kaiken kaikkiaan uudet kuviot ovat vaikuttaneet positiivisesti koko joukkueen pelityyliin.

Kevääseen lähdetään valitettavasti alemmasta jatkosarjasta. Ylempi oli tutun ilmaisun mukaan niin lähellä, mutta niin kaukana. Joulutauolla on hyvä kerätä kaikki kinkusta saatava energia talteen, jotta keväällä jaksetaan paukuttaa palloa kenttään.

Blogi hiljenee osaltani hetkeksi, sillä lähden hakemaan valohoitoa Jamaikalta.

Tammikuuhun siis! Kevättä odotellessa, hauskoja jouluja kaikille! :)

ps. jos hyvin käy, saan Minnan kirjoittelemaan tänne myös jouluna

Valmentajalta: "Veijo"-treenejä odotellessa...

Sunnuntain illan myöhäisottelu meni odotusten mukaan. Yksi sana ja kaikki muuttuu; ilmapiiri, tahtotaso, asennoituminen. Olen valmentajana peräänkuuluttanut vastuuta omista sanoista, omista teoista ja niiden vaikutuksesta koko joukkueen toimintaan. Joukkueen on otettava iso askel aikuisuuteen ja ymmärrettävä, että jokaisen pelaajan tekeminen ja touhuaminen ennen peliä vaikuttaa suuresti valmistautumiseen tulevaan koitokseen. Sunnuntaina valmistauduttiin peliin joukkueelle ei niin tavallisella tavalla; ei happihyppelyä ennen peliä ( paitsi valmentajan käskystä) , osa lämmitteli salissa erossa muista, ei yhteistä keskustelutuokiota, ei yhteistä hengenkohotusta pukuhuoneessa, ei siis mitään joukkuesidonnaista toimintaa.

Ensimmäisessä erässä joukkue toimi varovaisesti. ” Ei ole minun vikani, jos vastustaja syöttää kovia aloitussyöttöjä” , ” ei ole minun vikani, jos libero nostaa huonosti”, ” ei ole minun vikani, jos passarin passit ovat huonoja”, ” ei ole minun vikani, jos toimitan hyökkäyslyönnin sormilyönnillä toiselle puolelle”, ”ei ole minun vikani, jos pallo tipahtaa eteeni”. ”ei ole minun vikani, jos en ota vastuuta”, ” ei ole minun vikani, jos haluan selitellä”, ”ei ole minun vikani, jos toiset eivät tee”…”on jonkun toisen tehtävä luoda joukkuehenki, on jonkun toisen tehtävä laittaa asennetta peliin, on jonkun toisen tehtävä lyödä se pallo kenttään, on jonkun toisen tehtävä keskittyä pelaamiseen, on jonkun toisen tehtävä korjata muiden virheet”. Se joku on pelaajien mielestä valmentaja ja valmentajan mielestä se on jokainen pelaaja, yhtä kaikki sen jonkun pitäisi olla koko joukkue!

Oli pelissä onnistumisiakin, kun toisessa erässä kentällä oli passari ja viisi keskipelaajaa. Tämä kertoo joukkueen monipuolisuudesta. Yleispelaajan tontille istutetut keskipelaajat hoitivat hommansa erinomaisesti, vaikka tilanne oli uusi kaikille. Tässä kohtaa valmentaja voi todeta valmennuksen onnistuneen ja joukkue on pääsemässä irti ajatuksesta, että yhdelle pelaajalle istutetaan vain yhtä pelipaikkaa. Monipuolisuus on tämän joukkueen vahvuus.

Valmentaja uskaltaa tehdä vaihtoja kun peli ei kulje. Toisessa erässä saimme kaikki kuusi vaihtoa täyteen. Kolmannessa erässä sitten vaihdoimme yhden pelaajan kaksi kertaa, kun kirjuri ja tuomari eivät oikein olleet ajan tasalla ja valmentajakin oli ajatuksissaan. Mutta eipä auttanut tämäkään vaihto erävoittoon.

Joukkueella on nyt edessä treenitauko. Odotamme innolla Veijo-treenejä joulukuun 15.päivä, johon valmentaja on keksinyt pientä extraa piristykseksi. Siihen asti nauttikaa mukavista talvipäivistä.

Valmentajalta: Mä oon niin ylpee!!!

Meidän joukkue on aivan jotain erilaista, ihan toiselta planeetalta. Sakean tähtisumun keskeltä löytyi tänään kirkkaita loistokkaita tähtiä, jotka välillä loistavat vähän vähemmän ja välillä vähän enemmän. Mutta yksi oli tänään ylitse muiden, Jupiter, se tähdistä kirkkain joka sai joukkueen hengen nostettua maan tomusta avaruuden äärettömyyteen asti.

”Joo, me hävittiin tänään. ”

Valmentajana voisin sanoa, että tänään tehtiin se mikä osattiin. Ja näinhän se menikin. Kyllä jokainen pelaaja, joka vähänkin arvostaa joukkuettaan antaa kaikkensa jokaisessa pelissä. Voisin myös jossitella jos haluaisin, mutta miksi tekisin niin. Tänään kentällä oli jokaisessa erässä ”tähtiseitsikko”, joka halusi antaa kunnon vastuksen vastustajalle, mutta valmentaja ei osannut valita lukuisista tähdistään sitä oikeaa seitsikkoa tämän päivän peliin. Paljon pelaajia, joka antaa paljon vaihtoehtoja, mutta ennen kaikkea tänään oli paljon varovaisia suorituksia. Olen pyrkinyt tekemään itsestäni tarpeettoman peleissä, joukkueen tulee turvautua toisiinsa ja tehdä peleissä se mitä koko pitkä kausi on harjoiteltu treeneissä. Silti kaksi aikalisää jo ennen kymmentä vastustajan pistettä laittaa nöyräksi ja ilmeen vakavaksi.

Katse kohti taivasta tytöt! Me voidaan joukkueena olla ylpeitä itsestämme, joukkueen hengestä ja toimivuudesta. Me voidaan päättää yhdessä, että meidän tähtemme ei sammu. Sieltä se löytyy joka kerta, välillä hakkurin paikalta, välillä yleispelaajana ja välillä vaihtopenkiltä. Joskus keskitorjujamme saa vastustajan näkemään tähtiä ja passarimme löytää vastustajan kentältä mustia aukkoja. Liberomme paistattelevat tähtisumussa onnistuneiden puolustusten ja nostojen jälkeen. Vain taivas on rajana kun Raision Loimu Juniorit/3 suuntaa ensi sunnuntaina Koskelle.

Mä oon niin ylpee!!!! Meidän yleispelaajamme lisäsi voimaa lyöntiin, kun ensimmäinen ei jäänyt. Tahtoa löytyi enemmän kuin taitoa, mutta mitä siitä, lopputulos oli piste meille. Viidentoista pisteen etumatkan kuromiseksi hakkurimme näytti esimerkkiä, että tätä peliä ei ole vielä menetetty lyömällä pallon läpi kahden vastustajan torjujan välistä ja piste meille. Keskipelaajamme nosti joukkueemme ahdingosta toisessa erässä syöttämällä vastustajan kumoon ja pisteitä ropisi meille, liekö vastustaja ottanut tästä esimerkkiä kolmanteen erään. Pelissä oli paljon hyvää, paljon loistavaa ja meistä jokainen tietää milloin se tähti sitten lopulta sammui. Mutta kun nyt illalla katsotte taivaalle, niin siellä se on meidän tähtemme.