RIP KESÄTREENIT!

Nyt ne ovat sitten taas purkissa tältä kesältä, kyllä puhun juuri niistä kuuluisista kesätreeneistä. Toukokuun lopusta asti olemme tyttöjen kanssa painaneet niin kuuvuoren portaita kuin Kerttulan metsiäkin. Saldona kesälle on monta murskaantunutta etanaa, muutama uusittu porras, MILJOONA hyttysen/paarman/muun mutantoituneen raisiolaisötökän puremaa, mutta ennen kaikkea kesän paras saldo on yhdessä tekeminen ja yhdessä onnistuminen. On mahtavaa olla osana joukkuetta, jossa toiset tukevat toisiaan kaiken tuntuvan vaikealta. Tytöt ovat tsempanneet koko kesän, tehneet valintoja joukkueen eteen ja antaneet itsestään enemmän kuin kukaan (varsinkaan itse) olisi osannut odottaa. Välillä on tullut niitä ylämäkiä ja välillä taas alamäkiä, mutta niistä on kunnialla (ja usealla kirosanalla) selvitty.Kaikki tullaan vielä kiteyttämään varmasti ikimuistoisiin kesätreenien päättäjäisiin. Tästä on hyvä jatkaa painamaan vähintään yhtä koviin salitreeneihin. Kauppiksen uusi lattia, vapise, TÄÄLTÄ TULLAAN!
Tiivistettynä kesätreenien fiilistä ja joukkuetta: me ei olla vain joukkue, me olemme perhe!
Sanni kiittää ja kuittaa!

Valmentajalta: Kepit ojossa Kerttulan metsässä…

Treenasimme tänään Kerttulan metsässä hieman erilaisen kaavan mukaan. Aluksi kyllä otimme kalliosta mittaa muutamilla totisilla spurteilla, ja jätimme jäähyväiset tältä kesältä myös pururadan ylämäelle, jossa jossakin sen ylämäen lähistöllä sijaitsee hyttysten tukikohta. Tunnin aherruksen jälkeen suuntasimme reippaina tutulle juoksulenkillemme, jota emme tällä kertaa juosseet totuttuun tapaan. Juoksulenkin alussa sporttiset urheilijamme valitsivat itselleen sopivan kepin, liian limaista ei huolittu, paksukin oli huono, kepin pituudestakin oltiin melko tarkkoja.

Treenimme näytti hupaisalta, mutta onneksi suoritimme sen ”metsän siimeksessä”, jolloin suuremmalta häpeältä vältyttiin. Yksi koiranulkoiluttaja uskaltautui lähelle, mutta päätti sitten kauempaa touhuamme katseltuaan vaihtaa suuntaa. Tähän joukkueen nuorimmainen tokaisi; ”ihmekös tuo kun kuljemme täällä kepit ojossa”.

Joukkueen libero näytti miten taipuisat nivelet taiteilivat sujuvasti kepin etu- ja takapuolelle, osa käytti notkeutta avukseen ylittäessään keppiä, toiset taas kiittelivät kerrankin lyhyitä jalkojaan. Jossakin vaiheessa treenejä liian pitkä keppi alkoi väsyttämään käsiä ja keppi vaihdettiin lyhyempään. Treenien edetessä paksu keppi taas menetti notkeutensa. Joku päätti treenien aikana vähän lyhentää keppiään ja jossakin vaiheessa treenien loppua sillä kepillä sitten jo ratsastettiinkin. Neuvojakin treenaajamme antoivat toinen toisilleen, tässä yksi niistä; ” mä en ainakaan uskalla enää avata suutani!”

Treeni otti ilmeisen kovin selän päälle, sillä yksi jo kiitteli tulevasta sairaslomastaan. Lonkankoukistajat huusivat hoosiannaa, mutta silti kallioista jyrkkää mäkeä oli jonkun mielestä helpompi edetä kepin kanssa kuin tasaista maastoa.

Kun treenit olivat lopuillaan ja sporttiset urheilijamme väsyneitä piti valmentajan vielä kannustaa ;” ei se ole kepin vika jos lopussa ei enää nouse”.

Valmentajalta: ”Etteks te tajuu, ettei toi mitään auta…”

Kesätreenit, niistä joko tykkää tai ei tykkää. Tällä joukkueella taitaa olla vähän sellainen viha-rakkaus-suhde näitä kesätreenejä kohtaan. ” Mä tapan sut” , ”Sä oot hullu” , ”Mistä sä näitä treenejä oikein vedät”, ”Koht mä lyön sua” , ”Kyllä sulla ainakin mielikuvitusta on”, ” v****u”, saat****na”,” ei hel****tti” , ”Mä kuolen”, ”Oksettaa, mä en tiedä haluunks mä oksentaa” , ”Huippaa”, ”Mä en saa henkee”, ”Sattuu, sattuu, ihan oikeesti sattuu”, ”Polttaa niin vit***sti”, ”Mun jalat ei enää jaksa”, ” Eihän tän jälkeen enää tuu mitään, eihän” , ”siis eksä ymmärrä et me ei jakseta enää” , ”Tajuuks sä ettei meidän jalat jaksa”, ”Painu jonnekkin” jne.jne.jne. Kaikki nämä sanottu rakkaudella valmentajalle ja jokaisen kannustavan lauseen jälkeen tulee jotain vielä kannustavampaa, ”kyllä mä susta oikeesti tykkään”.

Ollaan tosiaan oltu koko kesä yhtä suurta perhettä. Olemme jakaneet ilot ja surut, tavanneet useamman kerran viikossa sekä ennen kaikkea koettu yhteinen treenauksen tuska. ”Mä meen kotiin, makaan sohvalla ja haudon jalkojani kylmäpussin kanssa koko illan”; lausahdus saa jatkoa kaverin sanoessa vieressä; ”Mä teen samoin”. Jos treeneissä antautuu ja keskittyy valittamaan, antavat joukkuekaverit heti takaisin ; ” Etteks te tajuu, ettei toi mitään auta…”. Energia kannattaa jatkossakin siis suunnata enemmän sinne tekemisen puolelle.

Tihi, Tivahi, Mahi, Tahi ja lopuksi löytyi vielä Pyhi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Treenien edetessä vertailemme kenellä tätä maagista nestettä esiintyy eniten ja ennen kaikkea missä paikassa. Joukkuehenki, se löytyy sieltä Kuuvuoren portailta ja Kerttulan metsästä, se löytyy siitä tekemisen meiningistä. Odotan jo innolla seuraavaa treeniämme, mitäköhän minä olenkaan seuraavaksi keksinyt…

Valmentajalta: Keep on going!

Mitä ihmettä? Valmentajan ei kuuluisi tuntea kovaa lihaskipua kovan harjoituksen jälkeen, niin että jopa sängystä nouseminen on tuskallista, portaiden alas kävelystä puhumattakaan. Nämä tuskaisat kivut kuuluvat urheilijoille, pelaajille. Koko kesä on vedetty täysillä portaita ylös ravaten ja hyppien sekä Kerttulan metsissä puita ”halaillen” (vain mukana olleet tietävät mitä tämä tarkoittaa). Täytyy todeta, että minulla on todennäköisesti viivästynyt lihaskipu, todellakin. Vakuutan itselleni, että tämä johtuu vain siitä kun lihakset joutuvat työskentelemään toisella tavoin kuin aikaisemmin tai yhtäkkisen kovalla teholla mihin en ole pitkään aikaan tottunut.

Elimistöni kiputilaa kutsutaan lyhenteellä DOMS (suomeksi viivästynyt lihaskipu) mikä käytännössä johtuu rasituksen aiheuttamista lihasvaurioista. DOMS, tästä lähin minua vaivaa DOMS, kuulostaa niin paljon hienommalta kuin lihaskivut. Hienolta kuulostaa myös lihasentsyymien määrän kasvaminen noin 2-10 kertaiseksi kovan harjoituksen jälkeen veressä. Tämä aiheutuu juuri siitä että lihassyyt venyvät kuormituksessa missä lihas toimii myös venyttävissä liikeradoissa ja täten yksittäisiin lihasalueisiin ja niiden lihassyihin kohdistuu suuria rasituksia. Rasituksen aiheuttama lisääntynyt reaktiivisten happomolekyylien tuotos yhdessä kalsiumsäätelyn muutosten kanssa aiheuttaa vammoja lihassyiden rakenteisiin. Tätä me tytöt siis teemme meidän treeneissämme. Lihasvaurioiden seurauksena lihaksiin tulee ikään kuin tulehdustila, mikä yhdistyy myös nesteen kerääntymiseen eli turvotukseen lihaksen sisällä että sen ympärillä. Tulehdustila lisää hormonien ja hormoneille läheisten aineiden kuten histamiinin, serotoniinin ja prostalkiinin määrää. Nämä aineet ärsyttävät erityisiä kipuhermoja lihaksissa saaden aikaan kivun aistimuksen keskushermostossa.

Tässä olen nyt kolme päivää tuskaillut DOMSin oireiden kanssa, mutta onneksi apuun tulee RICE (Rest,Ice,Compression,Elevation) menetelmä. Lepoa on ollut pakko noudattaa kun jalat eivät yksinkertaisesti ole ottaneet käskyjä vastaan. Seuraavaksi nostan kintut kohti kattoa ja jäähdytän kipeytyneitä alueita kylmäpakkauksella, tällä helteellä se tuskin tuottaa tuskaa. Myös se miten saa ravintoa harjoittelun jälkeen vaikuttaa siihen miten nopeasti kykenee palautumaan. Niinpä nautin paljon hiilihydraatteja ja proteiineja jotta elimistöni energiavarastot täyttyvät ja vaurioituneet lihakset saavat uutta rakennusainetta. Mitenköhän meikäläisen laihdutusruokavalio pitää näistä hiilihydraateista, mutta tämä DOMS on niin kivuliasta ja jos ei RICE menetelmäkään auta niin ei muuta kuin syömään. Henkilökohtaisesti itse DOMSin kokeneena pyrin jatkossa välttämään lihaskipujen syntymistä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää että DOMS on ihan normaalia. Kaikki nopeaa ponnistusta edellyttävät liikkeet ja harjoitusmuodot sisältävät eniten lihaskipua aiheuttavaa kuormitusta.

Yhtä kokemusta rikkaampana aion toteuttaa seuraavaksi nk. Excentristä harjoittelua, missä lihassyyt sekä venyvät että supistuvat samanaikaisesti. Syväkyykkyjä tiedossa, tytöt!

Keep on going!