Lentopallokentän koko ei tahtonut riittää joukkueemme punahiuksiselle tytölle. Näyttäviä lyöntejä peräseinään, pystylyöntejä verkkoon, aloitussyötöt pitkäksi ja peipit torjuntaan oli illan saldo tuolle tukka punaisena roihuavalle tytölle. Vastaanotossa samanlaista tunnelmaa, päämääränä saada passari kuntoilemaan.
Jaksoipa tuo punahiuksinen tyttö kinata tuomarin tuomioistakin, selitellä että pallo olisi ollut sisällä vaikka tuomari kuinka olisi näyttänyt pallon ulos. Eikä auttanut yhtään vaikka rajalla olisi rajatuomari, kyllä siitä tuomiosta on puhuttava ainakin viisi minuuttia tapahtuneen jälkeen. Erimieltä tämä pelaaja oli myös sormikosketuksista huudellen ”oho”-huutoja kesken pallorallin. Epätoivoista syyn hakemista muualta kun omat taidot eivät enää riitä ja erä on valumassa murskalukemilla vastustajalle. ”ai-jai-jai-jai”! ”ai-jai-jai-jai”! – huudot saivat säestystä vaihtopenkiltä kun taas oltiin eri mieltä tuomarin kanssa.
Ja mitä ihmettä tapahtuu siellä kirjurin pöydällä. Mikään ei jää huomaamatta tältä punasävyä rakastavalta tytöltä. Joku meille ihan tuntematon heppu viittoilee siellä epätoivoisesti jotain, kannustaa ja taputtaa, elää pelissä mukana vaikka pitäisi olla puolueeton. Peli jatkuu, tyttö katsoo kirjurinpöydän suuntaan ja keskittyy olennaiseen katsomaan miestä joka häiritsee. Asialle on tehtävä jotain, miettii tyttö ja puhuttelee tuomaria. Mies saadaan loppupelin ajaksi hiljaiseksi, mutta kiinnostavaa löytyy muualtakin kuin kirjurin pöydältä.
Joku katsomossa kaivaa nenää ja kyllä, tuota punahiuksista tyttöä etoo. Vaikka on hakaneula poskessa, tukan väri punainen ja niittejä joka puolella kehoa, niin nenän kaivaminen häiritsee. No se syöttö tuli ja tipahti kenttään, mutta kun siellä katsomossa tapahtuu. Ja täytyyhän se kaikki kertoa myös pelikavereille, kesken pelin, turhaan se passari siellä mitään merkkejä näyttää kun jollakin on räkä poskella ja etoo niin onhan se nyt se juttu, tärkein kaikesta.
Ja siellä se seisoo kentän laidalla kädet taskussa. Kädet pysyvät taskussa vaikka joukkue saa pisteen. Viileä ulkokuori kätkee sisälleen kuitenkin myrskyävän punaisen tulimeren. Välillä hatutta, välillä riemastuttaa mutta turhaa sitä on muille näyttää, kädet ovat ja pysyvät taskussa. Onneksi siellä on kynä, jota voi hermostuneena napsutella, välillä voi laittaa käden nyrkkiin mutta tärkeintä on olla näyttämättä tunteita. Punaisuus hiuksissa johtuu varmasti valtavasta aivotyöskentelystä, ylikuumenemisesta.
Ja eiköhän tullut selväksi, että joukkueessamme ei ole yhtään punahiuksista tyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti