On noitien aika, tehdä tämä taika, joten luettuasi blogitekstin, sinä muutut kurpitsaksi!
Halloween on kauhujuhla, kuolleiden päivä ja noitien yö. Tänään taistelumme kauppaoppilaitoksen liikuntasalissa oli muuttua teurastukseksi Halloween teeman mukaisesti. Passarimme tykitti toisen erän alussa sellaisia syöttöjä, että kaikki kummitukset kyllä kaikkosivat salista.
Emmehän me usko kummituksiin, jotka tarinoiden mukaan paiskovat ovia kiinni, heittelevät ja siirtelevät huonekaluja ympäriinsä mutta kun katseli vastustajan liikkumista kentällä, jokaisen toivottomankin pallon noutoja takaisin peliin tuli sellainen tunne että suuremmat voimat auttoivat. Mutta kylmiä väreitä tämä peli kyllä tarjosi. Lentopallo on mitä suurenmassa määrin fiilispeli. Ja sitä fiilistä kyllä tänään löytyi. Ja se fiilis myös tuntui. Torjunta, torjunta, torjunta ja vielä kerran torjunta!
Pelistä jäi käteen nolla pistettä, valmentajasta kuitenkin tuntuu kuin joukkue olisi vihdoinkin noussut haudastaan. Viikatemies ei tehnyt noutojaan kun jokaisella osa-alueella peli toimi. Pitkään kestäneet pallorallit päättyivät meidän voittoon, meidän pisteeseen. Harjoitukset torstain myöhäisillassa ja perjantain viimeisinä pimeinä tunteina ovat tuottaneet tulosta. Liberopelimme vahvistuu peli peliltä, hakkurimme lyöntikäsi terävöityy kerta kerran jälkeen, torjunta on parantunut huomattavasti ja syötön suuntaaminenkin oikeaan osoitteeseen on oivallettu.
Rohkeasti tytöt toteuttivat taistelusuunnitelmaa, jonka johdosta voittokaan ei tänään ollut kaukana. Voin valmentajana iloita pienistä asioista ja yksi niistä on että joukkueeni seuraa opetusta toisin kuin seuraavan tarinan ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat.
”Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat olivat ensimmäisellä anatomian tunnilla. He olivat kaikki kerääntyneet leikkauspöydän eteen, jolla makasi ruumis valkoisen lakanan alla. Professori aloitti luennon: ”lääketieteen alalla tarvitaan kahta ominaisuutta, ENSIMMÄINEN on se, että te ette kammoksu mitään ,mikä liittyy ihmiskehoon.” Professori antoi esimerkin. Hän nosti lakanaa, työnsi sormensa ruumiin peräaukkoon ja sitten vei sormen suuhunsa. ” No tehkääpä perässä”, hän sanoi oppilailleen. Oppilaat säikähtivät, epäröivät pariminuuttia, mutta lopulta vuorotellen työnsivät kukin sormensa ruumiin peräaukkoon ja sitten suuhunsa. Kun kaikki olivat tämän tehneet, professori katsoi heitä ja jatkoi. –TOISEKSI tärkein asia on tarkkaavaisuus. Minä työnsin KESKIsormeni peräaukkoon ja laitoin ETUsormeni suuhuni. Tästä eteenpäin:SEURATKAA OPETUSTA!”
Ja nyt on aika noidan tehdä taika…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti