perjantai 3. joulukuuta 2010

Valmentajalta: Mä oon niin ylpee!!!

Meidän joukkue on aivan jotain erilaista, ihan toiselta planeetalta. Sakean tähtisumun keskeltä löytyi tänään kirkkaita loistokkaita tähtiä, jotka välillä loistavat vähän vähemmän ja välillä vähän enemmän. Mutta yksi oli tänään ylitse muiden, Jupiter, se tähdistä kirkkain joka sai joukkueen hengen nostettua maan tomusta avaruuden äärettömyyteen asti.

”Joo, me hävittiin tänään. ”

Valmentajana voisin sanoa, että tänään tehtiin se mikä osattiin. Ja näinhän se menikin. Kyllä jokainen pelaaja, joka vähänkin arvostaa joukkuettaan antaa kaikkensa jokaisessa pelissä. Voisin myös jossitella jos haluaisin, mutta miksi tekisin niin. Tänään kentällä oli jokaisessa erässä ”tähtiseitsikko”, joka halusi antaa kunnon vastuksen vastustajalle, mutta valmentaja ei osannut valita lukuisista tähdistään sitä oikeaa seitsikkoa tämän päivän peliin. Paljon pelaajia, joka antaa paljon vaihtoehtoja, mutta ennen kaikkea tänään oli paljon varovaisia suorituksia. Olen pyrkinyt tekemään itsestäni tarpeettoman peleissä, joukkueen tulee turvautua toisiinsa ja tehdä peleissä se mitä koko pitkä kausi on harjoiteltu treeneissä. Silti kaksi aikalisää jo ennen kymmentä vastustajan pistettä laittaa nöyräksi ja ilmeen vakavaksi.

Katse kohti taivasta tytöt! Me voidaan joukkueena olla ylpeitä itsestämme, joukkueen hengestä ja toimivuudesta. Me voidaan päättää yhdessä, että meidän tähtemme ei sammu. Sieltä se löytyy joka kerta, välillä hakkurin paikalta, välillä yleispelaajana ja välillä vaihtopenkiltä. Joskus keskitorjujamme saa vastustajan näkemään tähtiä ja passarimme löytää vastustajan kentältä mustia aukkoja. Liberomme paistattelevat tähtisumussa onnistuneiden puolustusten ja nostojen jälkeen. Vain taivas on rajana kun Raision Loimu Juniorit/3 suuntaa ensi sunnuntaina Koskelle.

Mä oon niin ylpee!!!! Meidän yleispelaajamme lisäsi voimaa lyöntiin, kun ensimmäinen ei jäänyt. Tahtoa löytyi enemmän kuin taitoa, mutta mitä siitä, lopputulos oli piste meille. Viidentoista pisteen etumatkan kuromiseksi hakkurimme näytti esimerkkiä, että tätä peliä ei ole vielä menetetty lyömällä pallon läpi kahden vastustajan torjujan välistä ja piste meille. Keskipelaajamme nosti joukkueemme ahdingosta toisessa erässä syöttämällä vastustajan kumoon ja pisteitä ropisi meille, liekö vastustaja ottanut tästä esimerkkiä kolmanteen erään. Pelissä oli paljon hyvää, paljon loistavaa ja meistä jokainen tietää milloin se tähti sitten lopulta sammui. Mutta kun nyt illalla katsotte taivaalle, niin siellä se on meidän tähtemme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti