Sunnuntain illan myöhäisottelu meni odotusten mukaan. Yksi sana ja kaikki muuttuu; ilmapiiri, tahtotaso, asennoituminen. Olen valmentajana peräänkuuluttanut vastuuta omista sanoista, omista teoista ja niiden vaikutuksesta koko joukkueen toimintaan. Joukkueen on otettava iso askel aikuisuuteen ja ymmärrettävä, että jokaisen pelaajan tekeminen ja touhuaminen ennen peliä vaikuttaa suuresti valmistautumiseen tulevaan koitokseen. Sunnuntaina valmistauduttiin peliin joukkueelle ei niin tavallisella tavalla; ei happihyppelyä ennen peliä ( paitsi valmentajan käskystä) , osa lämmitteli salissa erossa muista, ei yhteistä keskustelutuokiota, ei yhteistä hengenkohotusta pukuhuoneessa, ei siis mitään joukkuesidonnaista toimintaa.
Ensimmäisessä erässä joukkue toimi varovaisesti. ” Ei ole minun vikani, jos vastustaja syöttää kovia aloitussyöttöjä” , ” ei ole minun vikani, jos libero nostaa huonosti”, ” ei ole minun vikani, jos passarin passit ovat huonoja”, ” ei ole minun vikani, jos toimitan hyökkäyslyönnin sormilyönnillä toiselle puolelle”, ”ei ole minun vikani, jos pallo tipahtaa eteeni”. ”ei ole minun vikani, jos en ota vastuuta”, ” ei ole minun vikani, jos haluan selitellä”, ”ei ole minun vikani, jos toiset eivät tee”…”on jonkun toisen tehtävä luoda joukkuehenki, on jonkun toisen tehtävä laittaa asennetta peliin, on jonkun toisen tehtävä lyödä se pallo kenttään, on jonkun toisen tehtävä keskittyä pelaamiseen, on jonkun toisen tehtävä korjata muiden virheet”. Se joku on pelaajien mielestä valmentaja ja valmentajan mielestä se on jokainen pelaaja, yhtä kaikki sen jonkun pitäisi olla koko joukkue!
Oli pelissä onnistumisiakin, kun toisessa erässä kentällä oli passari ja viisi keskipelaajaa. Tämä kertoo joukkueen monipuolisuudesta. Yleispelaajan tontille istutetut keskipelaajat hoitivat hommansa erinomaisesti, vaikka tilanne oli uusi kaikille. Tässä kohtaa valmentaja voi todeta valmennuksen onnistuneen ja joukkue on pääsemässä irti ajatuksesta, että yhdelle pelaajalle istutetaan vain yhtä pelipaikkaa. Monipuolisuus on tämän joukkueen vahvuus.
Valmentaja uskaltaa tehdä vaihtoja kun peli ei kulje. Toisessa erässä saimme kaikki kuusi vaihtoa täyteen. Kolmannessa erässä sitten vaihdoimme yhden pelaajan kaksi kertaa, kun kirjuri ja tuomari eivät oikein olleet ajan tasalla ja valmentajakin oli ajatuksissaan. Mutta eipä auttanut tämäkään vaihto erävoittoon.
Joukkueella on nyt edessä treenitauko. Odotamme innolla Veijo-treenejä joulukuun 15.päivä, johon valmentaja on keksinyt pientä extraa piristykseksi. Siihen asti nauttikaa mukavista talvipäivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti