... ja niitä sitten riitti matkallamme Ylöjärvelle turnaukseen. On hauskaa pyöriä ympyrässä muutama kierros ennen kuin saa selville mihin suuntaan sitä matkaansa jatkaa. Sama tunne on välillä lentopallokentällä kun miettii missä suunnassa se pallo oikein pyörii. Ja kyllä rakkaat ystävät, tänä vuonna me löysimme Ylöjärven paljon kivuttomammin kuin edellisenä vuonna. Emme toistaneet viime vuoden omakotitalo alueen reittiämme edeten 50m ja vasemmalle, 100 m ja oikealle, 200 m ja vasemmalle jne.
Riemua riitti matkallamme kun kartan (lue navigaattorin) lukijani ilmoitti että lippu näkyy jo. Kuskina minä sitten katselen ympärilleni etsien lippua ja kysyen ”missä”? Pieneen mieleeni ei edes käy, että kartan lukijani tarkoittaa navigaattorissa kohdettamme, joka on merkattu siinä lipulla. Joo herätys Blondi, ihan kuin joku oikeasti kävisi maastossa laittamassa lipun pystyyn, että täällä on teidän määränpäänne.
Turnaus oli kaikin tavoin opettavainen. Jokainen joukkueen jäsen sai katsella omaa pelaamista ihan uudesta näkövinkkelistä. Joukkue Doms vei turnauksen läpi kuudella pelaajalla ja Rice seitsemällä pelaajalla. Taktiikka oli hyvin yksinkertainen, joukkue keskustelee keskenään, kaikki pelaavat ja ongelmat ratkaistaan. Kyllä meidän pelaajat selvisivät loistokkaasti ja kasvoivat taas henkisesti ottamaan vastuuta omasta tekemisestään. Valmentajana en voi olla kuin ylpeä. Pelaajat pelasivat ihan uusissa ympyröissä, pelikenttä oli sama 9*18 metriä mutta pelipaikka ei niin tutun turvallinen.
Pelin tiimellyksessä ratkoimme monta eteen tulevaa ongelmaa, mutta ne liikenneympyrät vain eivät jättäneet meitä rauhaan kotimatkallakaan. Kolme autoa suuntasi kohti Nokian ABC:tä, joista kaksi kääntyi oikealla ja jostakin syystä se kolmas kääntyi vasemmalle. Kun kaverit huomasivat ettei yksi auto seuraakaan soi puhelin ja kysymys : ” missä te ootte?” . ”Me ollaan tässä liikenneympyrässä”; kuului vastaus, ”Missä liikenneympyrässä, ei täällä oo mitään liikenneympyrää”. Okei myönnetään että se oli taas se valmentajan auto joka seikkaili, mutta olihan noin loistavien pelien jälkeen kunniakierros paikallaan.
Maittava annos ruokaa oli syöty ja kotimatka toden teolla sai alkaa. Kyseltiin siinä ohjeita Tamperelaiselta tuttavalta ja painoimme mieleemme että Helsingin suuntaan ja pysy kaistalla ja sitten Nokialla…ja kuinkas ollakaan löysimme taas liikenneympyrän jonka kiersimme kolmesti lukien kylttejä ja miettien että minne me mennään. Lopputulos kuitenkin ratkaisee ja löysimme kotiin. Tästä kaikesta viisastuneena voisin sanoa, ettei se nyt niin kamalaa ole, jos siellä lentopallo kentällä vähän pyörii ympyrää, lopputulos voi silti olla loistava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti