Nyt kun niitä olisi tarvittu, ei niitä mistään löytynyt. Colleget roikkuivat kyllä niin tyhjinä haarojen välissä, että valmentaja olisi tarvinnut potkun persaukseen. Kun antaa pelaajien itse valita minkälaisen alkulämmittelyn he tekevät, on ihmisluonto vaan pohjimmiltaan niin laiska, ettei kanasen paljon tarvitse tipujensa hyppelyä katsella. Saimme ensimmäisessä erässä oppitunnin vastustajalta alkulämmittelyn tärkeydestä. Onnistunut alkulämmittely vähentää virheiden määrää. Tänään meillä meni kolme erää niitä munia hautoessa, kunnes muutama tipu sitten neljännessä erässä kuoriutui.
Turhaan on valmentaja viime aikoina treeneissä huomautellut joukkueen pisimmän lyöjän maihin menosta. Kokonaiset kolme metriä oli oikosenaan kun keskipelaajamme teki loistavia puolustuksia. Löysyyttä löytyi sitten keskikenttäpuolustuksessa, kun pussin pohjalla pelannut joutui huomauttamaan; ” hei, mä olen kutonen”. Liekö munia keitetty vain 3 minuuttia kun kovuutta ei löytynyt.
Melkoista munakokkelia saimme seurata kolme erää. Pelistä löytyi paljon hyviä suorituksia. Ensimmäisessä erässä vaihdossa oleva yleispelaaja lunasti kyllä paikkansa pelikentällä. Valmentaja oli iloinen nähdessään, että lyönnit lähtivät häneltä alaspäin ja kovaa entisten pitkien ja laakojen sijasta. Iloinen sain olla myös kiertohyökkäyksen onnistumisesta, joka ensimmäistä kertaa lähti niin kuin sen on tarkoitus lähteä. Kehittymistä, se on sitä number nine!
Vasurimme vähän haki paikkaansa. Alku yleispelaajana ei oikein jaksanut nostaa lentoon. Vaihto hakkuriksi antoi merkkejä siitä että jossakin kytee vielä, täysi roihu ei ollut päällä. Neljännessä erässä ei onnistujasta voinut enää erehtyä. Vasuri takoi palloa korkealta ja kovaa, siivet ovat vihdoin alkaneet kantaa. Vaihtopenkki syttyi eloon kun vasurimme yhdessä loistavan nostajan, loistavan passin sekä yhteistyössä keskipelaajan kanssa takoi pallon kenttään. Valmentaja jäi ihan sanattomaksi…kyynel silmäkulmassa katseli suojattinsa suoritusta. Voi sitä vihellysten sinfoniaa!!!
Kausi on lopuillaan, enää yksi peli jäljellä, ja vasta nyt oli havaittavissa keskipelaajan ymmärrys oman passin korkeuteen. Keskustelu passarin kanssa tuotti tulosta. Passin korkeutta hieman nostettiin ja niin alkoi lyönti sujua. Josko se vihdoin löytäisi kohdalleen ja ensi kausi voidaan aloittaa ihan uusista ulottuvuuksista.
Hakkurin tontille istutettiin tänään kaikki mahdolliset pelaajat. Ensimmäisen erän alussa hakkuri sai mukavasti passeja ja tulosta syntyi. Pikkuhiljaa silläkin tontilla saadaan tasalaatuista tulosta aikaiseksi. Neljännessä erässä toiminut hakkurimme nosti lyöntipelimme yhdessä vasurimme kanssa uudelle tasolle, jota muut seurasivat perässä. Taidankin joka erän alussa sanoa; ”Nyt sitä palloa sitten lyödään!”.
Nyt meitä on sitten niin keitetty, paistettu kuin uunissakin vähän hyydytetty ja olemme valmiina kohtaamaan loppusarjan viimeisen vastustajan. Jokohan ne kirveet on teroitettu? Ensi viikolla lähdemme katajan kaatoon, kumisaappaat jalkaan, reissumiestä evääksi, matka voi olla pitkä ja uuvuttava. Josko ne valmentajan munat löytyvät sieltä katajan juurelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti