Koko viikon treenien jälkeen on ollut hyvä fiilis, jotenkin erilainen kuin normaalisti. Tytöt ovat kiitettävään tahtiin ottaneet vastuuta omasta treenaamisestaan valmentajan hengatessa koulun penkillä, ja se on tuottanut tulosta. Joukkue yllättää minut positiivisesti usean kerran kauden aikana, monesti jopa usean kerran yhden treenin aikana.
Maanantaina kimmoisuustreenit saivat ihan uusia ulottuvuuksia ihmetellessämme miten rankkaa Munamiehellä on olla kyykyssä koko ajan. Nauruhermoissa oli pitelemistä, kun Lisbet päätti hieman venyttää omaan collegepuseroaan tavoitellessaan Munamiehen todellista tuskaa ja tasapainohan siinä petti. Lisbet-munan vieriessä pitkin ammattikoulun liikuntasalia, kaivaten ehkä pientä apua pinteestä päästäkseen, muut nauroivat mahat kippurassa.
Keskiviikkona nämä tyttöset sitten näyttivät ihan uuden puolen itsestään. Keskiviikkoisin treenit loppuvat vasta iltayhdeksältä ja kun kello tuli tasan yhdeksän ei ollut tietoakaan kotiin lähtemisestä. Kun viittä yli yhdeksän valmentaja varovasti kyseli, että koska ajattelitte lähteä kotiin, niin treenit sen kuin jatkuivat. Syynä tähän oli viimeinen harjoitus, jossa ennen niin kiltti ja huomaavainen joukkue vastustajaa kohtaan, sai näyttää mistä päin oikein tuulee ja tehdä kiusaan niin paljon kuin sielu sietää. Valmentaja oli tyytyväinen treenin kulkuun, koska taitojen karttuessa hallitusta kiusanteosta on tullut nautinto ja se on sitä lentopalloa, se on fiilistä.
Perjantain treeneissä tehtiin enemmän tai vähemmän aivojumppaa, mikä on todella haastavaa perjantai-illalla siinä kahdeksan ja yhdeksän välillä, kun toinen jalka vipattaa jo ulko-ovesta bilettämään. Poikkeuksellisesti lopetimme treenit viisi minuuttia aikaisemmin ja vastustelu, joka treenien lopettamisesta tuli, yllätti valmentajan. Tämän viikon perjantaitreeneissä oli sykettä, mistä kiitos kuuluu tytöille. Valmentaja suunnittele, tytöt toteuttavat, niin se vain menee.
Tänään sunnuntaina meillä oli sitten peli ja fiilis sen kuin paranee. Pieni keskustelutuokio pukuhuoneessa, jossa valmentaja teroitti kahta osa-aluetta; syöttöä ja torjuntaa. Ne ovat tämän päivän ase vastustajaa kohtaan, niillä mennään. Valmentaja oli miettinyt vielä alkulämmittelykuvion uudelleen ja siinä olikin muutamilla pelaajilla haastetta enemmän kuin itse päivän pelissä.
Taktiikan muutos kuitenkin kannatti, sillä makoisa 3-0 voitto oli meidän.
Ensimmäinen erä oli tasaista pelaamista, jossa meillä kuitenkin koko ajan oli etulyöntiasema. Valmentaja ohjeisti syöttämään vastustajan keskipelaajille, koska heiltä puuttui libero. Siinä erän edetessä mietin olikohan pelaajilla tiedossa, kuka sitä keskipaikkaa siellä toisella puolella oikein pelaa, kun syötön kohde olikin joku toinen. Torjuntapeli toimi koko pelin ajan, josta iso kiitos kuluu ahkerille keskitorjujille. Voitto tuli melko helposti, piti vain pelata omaa peliämme.
Mutta mitä tapahtui toisessa erässä…
Toisen erän alku mentiin samoilla pelaajilla, kuin millä ensimmäinenkin aloitettiin, mutta valmentaja joutui turvautumaan aikalisään jo ensimmäisten pallojen aikana. Toinen aikalisä käytettiin tilanteessa ennen vastustajan viidettätoista pistettä, kun meillä taas pisteitä oli alle viisi. Tilanne oli melko toivoton muttei mahdoton.
Tänään vaihtopelaajat näyttivät miten tärkeitä he ovat joukkueelle, ja miten tärkeää on pelata joukkueena. Vaihdoimme passarin ja hakkurin, vaihdoimme yleispelaajan, vaihdoimme takaisin ja välillä vaihdoimme liberoa. Sieltä me vain nousimme piste pisteeltä peliin mukaan vaihtopelaajien ansiosta, ja lopuksi kun vielä vaihdoimme takaisin niin, että passari meni takakentälle ja pitkä hakkuri etukentälle, saimme kuin saimmekin puristettua voiton toisesta erästä. Ihan vain selvyydeksi sanoisin, että tämä erä vaati valmentajalta jo suuria ponnistuksia ja paljon aivokapasiteettia, mutta loistavia valintoja tuli tehtyä.
Kolmanteen erään lähdettäessä olimme jo unohtaneet aikalisien jälkeiset junnuvirheet joukkueen konkareilta ja teimme erässä vain kolme omaa virhettä. Erätauolla valmentaja painotti, että vastustaja noukkii kaikki meidän peipit, joten lyökää tytöt sitä palloa. Kun sitten laitapelaajamme teki järkevällä peipillä pisteen, valmentaja oli melkein sanaton. Pientä kuittausta tuli myös pelaajan taholta, mutta missään kohtaa valmentaja ei kuitenkaan kieltänyt järjen käyttöä. Samainen tyttö tehtaili laidasta pisteitä niin lyömällä kuin tekemällä yhden loistavan, järkevän peipin.
Outoa, että tunnin pelistä voi niin elävästi jäädä vain yksi pallo mieleen. Tai oikeastaan ei ollenkaan outoa. Siinä pallossa on ollut mukana niin fiilistä kuin tunnetta, niin taitoa kuin osaamista, täydellinen suoritus. Tämän päivän pelissä ajatusta oli mukana niin paljon enemmän kuin aikaisemmissa peleissä. Kehittymistä on tapahtunut niin yksilötasolla kuin joukkueena.
Kolme-nolla voitto, kolmas erä 25-5, se on siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti