Lumihanki, jäätävä tuuli ulkona ja paukkupakkanen esiintyivät tämän päivän pelissämme jäätymisenä kentällä. Hyytävä aallokko keinutti vielä kahta yleispelaajaamme ja hakkurimme kärsi selvästi vielä ilmastonmuutoksesta. Liberomme uudet oranssina roihuavat pelisukat eivät nostattaneet lämpöä, ja valmentaja saikin katsoa kentän laidalta melko kohmeista toimintaa.
Ensimmäisessä erässä onnistuimme sekoittamaan pelipaikkamme. Taas. Jälleen kerran. Hakkuri ja passari olivat verkolla vierekkäin ja tämän seurauksena yleispelaajamme joutui keskipelaajan paikalle, ja hups yhtä äkkiä meillä olikin kaksi keskipelaajaa vierekkäin takakentällä. Mitä sitä turhaan helpoimman kautta lähtee pelaamaan, tytöt päättivät hieman laittaa jännitystä peliin. Ensimmäinen erä hoidettiin kuin hoidettiinkin kotiin, mutta lentopalloksi sitä ei voinut kutsua.
Toinen erä oli yhtä tuskaisaa puurtamista, peli ei auennut ja rentoutunut missään kohtaa. Erässä oli paljon syöttövirheitä, paljon lyöntivirheitä sekä pelaamista vastustajan tasolla. Peli oli sekavaa, huolimatonta ja päätöntä. Lähdimme pelaamaan pää kylmänä, tarkoituksena pelata omaa peliämme. Sitä tasoa emme tässä erässä saavuttaneet. Valmentaja näki pieniä valonpilkahduksia, kun treeneissä harjoiteltuja askelkuvioita yritettiin toteuttaa. Myös keskipelaajat käyttivät tilaa ympärillään laajemmin kuin aikaisemmin, ja näin ollen kehitystä joukkueen toiminnassa oli havaittavissa useista jäätymisistä huolimatta.
Kolmannessa erässä valmentajan pakkasenpuremat posket alkoivat punoittaa. Vastustaja sai surutta hyökätä takapelaajan kanssa verkolta useita kertoja ja Pakkasherra vain vihelteli pilliin normaaliin tapaan. Vaikka huudoista lähti melkoinen puhuri kohti pakkasherraa, ei jää hänen ympäriltä sulanut. Valmentajan katseesta vain jääpuikot sinkoilivat kohti pelaajia merkiksi turhautumisesta. Aikalisällä kysymys:” mitä paikkaa vastustajan libero pelaa?” Ja vastauksia:” vitosessa, kutosessa” , arvailuja kaikki ja vääriä vastauksia. Valmentaja vain mietti, että missä ihmeen huurussa te pelaajat oikein olette!! Kolmas erä siis vastustajalle.
Henkisen taistelun, liberomme vastaan vastustaja, voitti loppujen lopuksi liberomme täydellisellä nostolla passarille. Siitä seurasi täydellinen passi keskelle, josta taas tehtiin täydellinen lyönti keskelle kenttää neljännessä erässä. Ja voi sitä nautintoa, iloista ilmettä ja helpotusta.
Lentopalloa, se on sitä tytöt! Neljännessä erässä löytyi sitten se oma peli sieltä jostakin lumihangen keskeltä. Jostakin kinosten takaa löytyi se rentous suorituksiin niin, että yleispelaajakin sijoitti pallon ykkösnurkkaan valmentajan toiveesta ajatuksella ja taidolla, sekä kuittasi yhteispelin helpottuneella hymyllä. Takkuisen lyöntipelin jälkeen palloon tuli vauhtia ja välillä uskallettiin heittää peippiäkin vastustajan kenttään. Syötöt löysivät kohteensa ja erä vietiin näytöstyyliin. Ajatuksella ja lämmöllä lähdemme ensi viikon treeneihin harjoittelemaan jäätäviä neljännen erän kuvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti