Taas se on edessä, perjantai. Takana on pitkä viikko ja edessä rentouttava viikonloppu. Valmentajalle perjantai on viikon haastavin päivä. Jokainen pelaaja toivoo treeneissä aina jossakin vaiheessa että pelataan. Olen antanut mahdollisuuden tähän pelaamiseen aina perjantaisin, minusta ihan loistava idea, koko puolitoistatuntia pelkkää pelaamista.
Saliin astelee kymmenkunta viikon rasitteista selvinneitä nuoria ja yksi aivot narikkaan jättänyt valmentaja. Fiilis on rento, mutta syke ei päätä huimaa. Perjantaina kauppaoppilaitoksen liikuntasalissa tapahtuu; seurustelua, hassuttelua, kikatusta, naurua ja hihittelyä. Pelataan. Alkulämmittely vedetään puolella teholla, tänäänhän vain pelaillaan. Pallottelukin tehdään vähän vain sinne päin, tänäänhän vain pelaillaan. Pelaaminenkin suoritetaan vain puolella teholla, tänäänhän vain pelataan.
Perjantaitreenien jälkeen olotila on vähän vain sinnepäin. Treenattiinko tänään oikeastaan ollenkaan. Menikö toiminta taas tyttömäisen hihittelyn puolelle. Tuliko meille edes sitä kuuluisaa Tihi, Tivahi, Mahi jne. tuntumaa, kastuiko edes paita. Saimmeko startin tulevaan viikonlopun peliin, löytyikö sitä asennetta? Ei, mutta hauskaa oli.
On mukavaa kun rentous peliin on löytynyt, kiitos siitä perjantaitreenien. Kiitos perjantaitreeneille myös loistavasta joukkuehengestä, joka on syntynyt siitä kaikesta perjantaitoiminnasta; naurusta, hassuttelusta, hihittelystä, kikatuksesta, ”oho”-lausahduksista jne. Olemalla pois perjantaitreeneistä jää paitsi kaikesta tästä, tiedä että menetät paljon enemmän kuin osaat ajatella. Joukkueen yhteinen aika on perjantaitreenit.
Ensi perjantaina tytöt taas pelataan, mutta sykkeellä ja sydämellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti